Kevään energialataus saatu auringosta. Viikko nautittu tuosta ihanasta lämmittävästä ihmeestä. Kertakaan en palellut, vaikka varjossa enimmäkseen lymyilin ja nautin hyvästä kirjasta. Ruokaa en laittanut viikkoon, mutta pyykkiä sorruin pesemään. Energiaa tuli imettyä niin paljon, ettei haitannut räntäsateen yllättäminen taas kotona, vaan nauroimme katketaksemme tätä ilmastoa. Vaikka todellisuudessa itkeä pitäisi, koska jouluna ei ollut lunta ja vappuna sitä saatiin, jotakin huolestuttavaa se meille yrittää kertoa. Vielä kun ajatuksenvoimalla pääsisi matkustamaan niin ei tarvitsisi potea syyllisyyttä lentomatkustamisesta. Tällaista täällä kertaa!
Opiskelut tältä keväältä ohi ja lopuksi Rudolfin ajatuksia!
Kun maailman ääristä
aurinko puhuu ihmisaisteille,
ja riemu sielunsyvyyksistä yhtyy näkemisen valoon,
silloin itseyden verhosta ajatukset virtaavat avaruuden ääriin
ja liittävät ihmisolemuksen hengen olemiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti