Kaivoin pitkästä aikaa vanhan valokuva-albumin esiin. Sen kätköistä löysin pari kuvaa minusta, toisessa äitini kanssa ja toisessa Tilda-mummon ja serkkuni kanssa. Kuvat on otettu Tildan kotipihalla, missä saa muuten edelleen kesäisin ihailla upeaa kukkaloistoa, kiitos siitä kuuluu tädilleni ja sedälleni.
Oli ihanaa huomata yhdennäköisyys pikkuisen poikani kanssa. Välillä pikkuista katsoessani on kuin katsoisi itseään silmiin, se on hassu tunne.
Ah, kuinka odotankaan kesää täällä lumituprakan saartamana!
Voi mitkä kuvat:)
VastaaPoistaSama tunne joskus täälläkin kun katselee omia pienokaisiaan!
no on se a ihan sun näkönen!
VastaaPoistaNiin on se hassua! Toinen voi olla niin isän näköinen ja toinen äidin!
VastaaPoista